Oppitunti 2: Saksan aakkoset

Hei, olen juuri aloittanut saksan opiskelun. Itse asiassa tiesin sen elämäni ensimmäisenä 6 vuotena, mutta kun palasin Turkkiin, se jäi muistoksi, joka unohdettiin laiminlyödästi. Nykyään, tasan 21 vuoden jälkeen, olen alkanut oppia tätä kieltä uudelleen. Tällä hetkellä tämän kielen taitoni on nollapisteessä ja aloitan antamistasi aakkosista. Kiitos paljon vaivannäöstäsi...

Jos haluat, katso täältä. (Klikkaa ensin kirjainta ja lue mitä tulee näkyviin, sitten oikealle juoksevaa miestä jne.)
https://193.171.252.18/www.kidsweb.at/Buchstabengeschichte/index.htm

Olen vasta aloittamassa saksaa. Internet-sivusto oli tilaisuutemme törmätä meihin. En voinut ohittaa lähettämättä minulle viestiä. Paljon kiitoksia kaikille ohikulkijoille.

Nämä ovat sääntöjä, jotka ovat paljon helpompia kuin englanti. Monet kirjeet luetaan kuin turkki. erilaisia:

ä – luetaan avoimena kirjaimena e. Se on samanlainen kuin tuntemamme kirjain e, on välttämätöntä avata suu leveämmäksi, jotta se lausutaan oikein.
c – ei yleensä käytetä yksinään, mutta jos on, käytetään sitä k:na, kuten englanniksi; tai lue muodossa -ts-.
e – lue suljettu. Toisin sanoen se luetaan e-kirjaimen ja i-kirjaimen väliltä sellaisena kuin me sen tunnemme. Se lausutaan kuten viimeisen tavun kirjain ı.
h – lausutaan sanan alussa kuten turkin kielessä. Jos se on sanan keskellä tai lopussa, se lausutaan kuten ğ.
j – luetaan aina muodossa y.
l – lausutaan aina ohueksi l. Eli kuten l sanassa lamppu. Sitä ei koskaan lueta paksuksi kuin sanassa kalas.
q – luetaan aina ku:na.
r – useimmat saksalaiset lausuvat r:n kurkussa, kuten ğ. Mutta on myös niitä, jotka lukevat sen painamalla sitä turkkiksi, kuten Rammstein-yhtye tekee kappaleissaan. (wer zu lebzeit gut auf erden, wird nach dem tod ein barrier werden.) (katso este)
s – jos se on sanan alussa ja sitä seuraa konsonantti, se luetaan muodossa ş. Muuten se luetaan aina kirjaimella z.
Se luetaan ß – s.
v – luetaan usein f. (saattaa olla poikkeuksia, kuten sana marraskuu*)
w – luetaan aina muodossa v.
x – lausutaan sanalla s sanan alussa ja -ks- sanan keskellä ja lopussa.
y – löytyy yleensä kahden konsonantin väliltä ja lausutaan ü:llä. muuten se luetaan y:nä.
Se luetaan muodossa z – ts. (sana zornig lausutaan tsoğnig)

myös;

Se lausutaan äu – oy. (enttäuschen – enttoyşın)
Se lausutaan nimellä eu – oy. (kreuz – kroyz, kğoyz)
ch – jos sen edessä tai sanan alussa on matala vokaali, se luetaan ş:n ja h:n väliltä; Jos sen edessä on matala vokaali, se lausutaan h-kirjaimena, joka sanotaan guturaaliäänestä.
Se lausutaan ei – ay.
eli – lausutaan pitkänä i:nä. (ziege – tsiige)
Se lausutaan nimellä sch – ş.
Se lausutaan ss – s.
Se lausutaan muodossa ck – k. (bock - paskaa (tarkoittaa vuohia))
Se lausutaan muodossa tsch – ç.
er – jos se on sanan lopussa, useimmat saksalaiset lukevat sen nimellä ag. Sen lukeminen mahdollisimman pian ei ole kohtalokas virhe, mutta sitä tulee silti välttää. Jos se ei ole sanan lopussa, se luetaan yhtä taivutettuna kuin tavallisessa r-lukusäännössä.
tion: Se luetaan nimellä "tsyon". (kansallinen)

danke schön

Esimerkiksi turkin murteiden ja murteiden välillä on monia eroja, ja olen varma, että Saksassa on samat asiat. Baijerin aksentti, zart-aksentti, zurt-aksentti - joten se, mitä opetat meille nyt, on jotain Turkin turkkilaisen Istanbulin murretta - eli mitä tahansa aksenttia tai murretta, jota Saksan sivistyneimmät ihmiset puhuvat. sitä minä ihmettelin

Nazire, en voi kiittää jokaisen vastauksen jälkeen, mutta kiitos kaikesta
kiitos
Paljon kiitoksia

Hei, löysin tämän sivuston äskettäin. Paljon kiitoksia kaikille osallistujille, kaikki on selitetty hyvin selkeästi. Tulen aina sisään.